Tunnetko marjojen myytit?
Mustikkako pahuuden marja? Puolukasta raskaaksi? Marjoihin liittyneet myytit ja tarinat ovat tuttuja tietokirjailija, keskiajan tutkija Hannele Klemettilälle.
Nykyihmistä hämmästyttää antiikin ja keskiajan oppineiston uskomus tuttujen marjalajien haitallisuudesta. Hannele Klemettilän mukaan taustalla oli humoraaliteoria, eli oppi ruumiinnesteiden tasapainosta.
– Marjojen ajateltiin sisältävän haitallista kosteutta. Se piti eliminoida kypsentämällä marja ja nauttimalla se lämmittävien ja neutralisoivien aineiden kanssa, kuten sokerin ja mausteiden kera.
Pahuuden voimia
Antiikissa ja keskiajalla myrkyllisiä marjakasveja osattiin hyödyntää pieninä määrinä hyvää tekeviin rohtoihin. Toisaalta niitä käytettiin jopa poliittisiin salamurhiin ja noituuteen. Näsiän, sudenmarjan ja muiden myrkyllisten marjojen lisäksi pahoista voimista epäiltiin kaikkia tummia marjoja.
– Poikkeava, tumma väri oli aikanaan negatiiviseksi mielletty piirre lähes missä tahansa asiassa. Tämä ennakkoluulo heijastui myös mustikkaan ja variksenmarjaan.
Auttaja metsästä
Suomessa marjojen terveysvaikutukset tunnettiin jo varhain. Vuonna 1440 perustetussa Naantalin birgittalaisluostarissa nunnat opiskelivat kasvi- ja lääketiedettä sekä rohtojen valmistamista. Luostarilla oli myös oma yrtti- ja lääkekirja, Nadhen dals closters book, jossa keskeisiä rohtoaineksia olivat katajanmarjat.
Ensimmäisen suomenkielisen kasvion, Flora Fennican, julkaisi Elias Lönnrot vuonna 1860. Siinä Lönnrot kirjoitti muun muassa mustikan terveysvaikutuksista: ”Marjat kuivina vähän kovetuttavia, avulliset ulkotaudissa [vatsataudissa]. Marja-mehu vilvottava kuumeissa.”
Mustikka onkin ollut kotiapteekkien tärkeimpiä rohdoksia. Pohjoisessa kansanlääkinnässä sillä hoidettiin mm. kuumetta ja punatautia; mustikanlehtiteetä tarjottiin rakko- ja keuhkovaivaisille.
Marjoja kuin Kalevalassa
Puolukka, mansikka ja vadelma ovat tärkeitä marjoja Kalevalassa. Sijansa saavat myös mustikka ja mesimarja sekä pihlajan, katajan ja tuomen marjat.
Kalevalan 50. runossa puolukka houkuttelee Marjattaa, koreaa kuopusta: "Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan…” Marjatta syö puolukan ja tulee raskaaksi, mistä voikin vetää yhtäläisyyksiä kristilliseen Maria-traditioon.
– Kansanperinteessämme marjavertaukset liittyvät arvostettuihin asioihin, kuten kotiseutuun, lapsuus- ja nuoruusikään, rakastettuun ja jälkeläisiin. Marjojen avulla voitiin opastaa ja varoittaa, käsitellä ihmissuhteisiin ja arkeen liittyviä tärkeitä asioita, Hannele Klemettilä sanoo.
Muistoja ja mustikoita
Vanhempina aikoina happamat ja makeat maut olivat erityisen suosittuja. Marjojen maailmasta löytyi molempia, mikä selittää vaikkapa happaman puolukan ja makean ahomansikan suosiota. Mustikka ja muut miedot marjat eivät olleet yhtä pidettyjä.
Pohjolassa, jossa hedelmät eivät menestyneet, marjat olivat arvostettu herkku ja raaka-aine. Talven varalle marjoja varastoitiin keittämällä ne mehuiksi tai hilloiksi, kuivaamalla tai upottamalla ne kaivoon tai suohon. Lapissa lakkoja säilöttiin hautaamalla ne lumeen.
Muistoja ja mustikoita
Tällä hetkellä Hannele Klemettilä työskentelee Lontoon yliopiston Birkbeck-collegessa, joten suomalaiset marjametsät ovat kaukana. Muistoissa lämmittävät kuitenkin lapsuuden marjaretket isovanhempien maatilalla Keski-Suomessa.
Oma suosikkimarja on suomalainen luonnonmustikka.
– Se maistuu hyvälle ja sillä on monia terveydelle edullisia vaikutuksia. Päihittää mennen tullen pensasmustikat!
Hannele Klemettilä on kirjoittanut Laura Jaakolan kanssa tietokirjan marjakasvien kulttuurihistoriasta (ilm. kesä 2011, Maahenki). FT Laura Jaakola on luonnonmarjojen terveysvaikutuksiin erikoistunut kasvifysiologian dosentti Oulun yliopistossa.
Kuvat: Tony McHale, Ilkka Jaakkola ja Johan Wilhelm Palmstruch Svensk Botanik; Flora Fennica, ja kuvatoimisto.